Kuva BY Aida Andriaanasta.

« Forever Snowflakê.

Tähtitaivaan alla kulkee harmaaturkkinen susinarttu,

pitkin kivikkoista, kapeaa polkua. Nartun matka on ollut pitkä ja kivulias, mutta nyt se on saapunut paikkaan, jonne se voi kenties, jonain kauniina päivänä harkita jäävänsä asumaan loppuelämäksensä. Toisaalta – Pystyisikö Laken kaltainen erakko tuntemaan itsensä kotoisaksi missään ? Ehkä, ehkä ei.. Se meidän mitä luultavammin täytyy selvittää. “

Nimi;Forever Snowflakê, “ Lake. “

Ikä; 5 , kohta 6 – vuotias.

Sukupuoli; Narttu.

Rotu; Arktinen susi.

Laji; Canis Lupus Arctos.

Lauma; Afuel.

Lahko; Vastustaa || Ei kannata.

Pelaajan Nimi; Minna Viinikainen, tunnetaan netissä nimellä Minniee97.

Pelaajan sähköposti; minna-the-muffini@hotmail.com

Paikka, jossa hahmolla pelataan; http://agarwaen.org/andriaana/

Kuvapohja; © Dame/kolmetoista.viisi http://www.freewebs.com/kolmetoista5/kopioitavaa.htm

Väritys; Minniee97.

Ulkonäkö

______________________

Lake omaa paksun, karhean – väriltänsä vaaleanharmaan turkin, jota korostavat neitokaisen myrkynvihreät, mantelinmuotoa hipovat silmät. Nartun aluskarva on lumenvalkeaa. Ruumiinrakenteeltansa Lake on siro, painoltansa sopiva. Korkeutta neitokaisella on noin 65 cm, joten narttu hipoo jopa uroksien tavanomaista korkeutta. Vasemmanpuolinen korva Nartulla on väriltänsä musta – musta väri koristaa myös laken silmänympäryksiä, sekä tämän erikoisia “ kasvomerkkejä ” . Laken silmänaluksista jatkuu kyynelten näköiset, mustat, läikkämäiset viivat – jotka jatkuvat aina neidon poskiin asti,Tästä syystä Lakea on usein haukuttukin “ itkupilli lakeksi. “ Nartun vasemmansilmän lähettyviltä kulkee kaksi syvää, pitkää arpea – & arpia tältä löytyy myös vasemman takajalan lonkan yltä.

Neitokaisen vasempaan etujalkaan on kääritty vaaleansininen huivin pala – ja tämän vasen takajalka on ” nilkasta ” alkaen lumenvalkea. Laken hampaat ovat veitsenterävät, ja leuat vahvat, & narttu on myös ketterä liikkeistänsä – lake siis omaa kolme ominaisuutta joista kaikista on hyötyä taistelussa.

Luonnehdinta;

__________________

Lake on luonteeltansa oikea ” enkeli ” – tai , sellaiseksi tätä on ainakin useimmiten kutsuttu. Luulette varmaan, että Lake on sellainen neitokainen, joka ei suutu mistään, & joka karttaa väkivaltaa?

VÄÄRIN, Lake osaa myös suuttua, ja silloin kun neitokaisen tavattoman pitkä pinna naksahtaa poikki, niin silloin luvassa ei ole mitään hyvää. Narttu ystävystyy hyvin helposti, ja antaa yleensä lajitovereille itsestänsä herttaisen, energisen kuvan. Ja juuri tälläinenhän pirteä neitokaisemme onkin, tai ainakin yleensä on. Lake ei kuitenkaan rakastu kovin helposti, vaan ajan kanssa – & silloinkun se oikea tämän kohdalle tulla tupsahtaa. Lake ei ole pitkävihainen, mutta suutuuu useimmiten turhista, mitättömistä asioista. Tätä on myös kuvailtu ” tavattoman puheliaaksi piruksi “  – onko tuo sitten totta ?  .. onhan se, sillä lake todella on puhelias, kun sille päälle sattuu. Ujous ei siis tätä ” piruamme ” vaivaa, ehei.

Tämä pirtsakka neitokainen ei myöskään kaihda väkivaltaa ~ eehei, lake itseasiassa pitää viattomien saaliseläinten, ( esim lintujen ) tappamisesta, mutta kyllä lake osaa myös lajitoverinsa kimppuun käydä, jos tuota oikein vaivalla ärsyttää.  Kerronpa vielä yhen asian tästä puheliaasta neitokaisestamme ;

Tämä on oikea hienohelma, kyllä vain, etkö olisi uskonut ? Noo, kovin moni ei kylläkään ole uskonut tätä faktaa neitokaisestamme. AINIIN, Lake myös rakastaa pentuja, mutta itse ei ole niitä vielä kerennyt hankkia. Pirusemme osaa myös flirttailla, itseasiassa tuo on siinä mestari. Mutta ei tuo tietenkään nyt kokoajan komeille uroksille flirttaille, ei. Koska välillä myös Lake viihtyy omissa oloissansa, mitä ei olisi ihan heti arvannut. On myös yksi asia , mitä lake inhoaa enemmän kuin mitään muuta ; itsekeskeisiä,

tappamista rakastavia, luuserimaisia, lapsellisia lajitovereita, jotka välittävät vain ja ainoastaan itsestänsä.

- lakehan on itse aivan vastakohta sellaisille – .

Tässä tämä neitokaisen luonne nyt kokonaisuudessansa oli.

Menneisyys.

____________

Lake syntyi 1.1, 2004 pohjois – kanadassa.  Pennun äidiksi oli siunaantunut kaunis, kiltti susinarttu nimeltänsä Eternal Sunsêt, & isäksi taas komea, kannibalismia harrastava susiuros, Forevêr Snowstorm.

Pennun äiti, Eternal Sunsêt, ” Suni ” kuului Sorrow nimiseen susisukuun, joka oli täynnä rodultansa arktisia susia, samanlaisia kuin laken äitikin oli. Sun meni esittelemään Laken sukulaisillensa, mutta pennun vastaanotto oli kaikkea muuta kuin lämmin. Koska Lake oli syntynyt harmaana, tuo jouduttaisiin karkottamaan Sorrowin mailta – Sorrow sukuun kuuluvien susien kun täytyi olla väriltänsä lumenvalkeita, poikkeuksia ei tehty. Niimpä Laken oma äiti joutui karkoittamaan vastasyntyneen pentunsa heti pois sorrowin mailta, laken isän vain katsoessa mitäänsanomattomana pentuansa, omaa vertansa olevaa jälkeläistänsä. Lake lähti sydän särkyneenä matkaan, ymmärtämättä lainkaan mitä oli tapahtunut.

Vaellettuansa noin 2 viikkoa, ilman lepoa, lake törmäsi ystävälliseen susiurokseen, Thunderiin,  joka opetti Laken mm. saalistamaan, ja ylipäätänsä selviämään elämässä. Laken & thunderin onnea kesti noin 2 vuotta, kunnes kohtalo oli päättänyt erottaa kaksikon ; eräänä talvisena iltana, thunder oli lähtenyt saalistamaan lakelle ruokaa, & käskenyt tämän jäämään luolaan. Lake totteli käskyä, ja jäi luolaan.

Meni puoli tuntia, meni tunti. Vähitellen laken mielen täytti pelko, mitä jos laken isähahmolle olisi tapahtunut jotain ? n. 15 minuutin kuluttua laken korviin kantautuikin sydäntä riipaiseva karjahdus, jonka tämä tunnisti isähahmonsa, thunderin ääneksi. Itku kurkussa lake lähti juoksemaan niin nopeasti kuin pääsi kohti tälle liiankin tuttua ääntä. Kun lake oli saapunut pienelle niittyaukiolle, mistä kaksikko oli aina hakenut ruokaa, pennun myrkynvihreisiin silmiin osui kuin osuikin eloton, liian tutunnäköinen ruumis, joka makasi lumihangen päällä, liikkumatta. Maa ruumiin alla oli kirkkaanpunainen, ja lake oli varma, että maassa makaava ruumis olisi hänen oppiisänsä. Vähitellen – hitaasti, mutta varmasti, pentu lähti askeltamaan kohti ruumista, kyyneleet valuen tämän silkinpehmeitä poskia pitkin. *” Thunder..? ” * Lake mutisi hädissänsä, tämän äänen vapistessa pelosta. Pian Lake huomasi, kuinka ” elottoman ” ruumiin pää nousi, ja kuuli , mitä thunder sanoi ; * “Oppipoikani.. Anna anteeksi. Mutta, sinun pitää nyt pärjätä yksin – lähde pois täältä, ennenkuin ne kannibalit tulevat takaisin. Mene, juokse. Rakastan sinua. ” * Thunder sanoi, kuollen sitten siihen, silmät kostuen kyyneleistä. Lake oli mennyt jonkinnäköiseen shokkiin, tuo ei kyennyt liikkumaan. Ensin se, että pennun vanhemmat hylkäsivät tämän, ja nyt .. tämä. * ” T–Thunder.. Ei. . ” * Lake mutisi, kyynelten valuessa pitkin tämän silkinpehmeitä poskia. Lake nuolaisi Thunderin poskea hellästi, ja kuiskasi tuon korvaan; * ” Hyvä on.. Minä lähden. Rakastan sinua . ” * Noiden sanojen jälkeen Lake katosi metsään. Ja aloitti elämänsä yksin. Noin 2 vuoden kuluttua, Lake oli jo toipunut Oppi-isänsä kuolemasta, ja tästä oli tullut elämäniloinen, nuori & kaunis neitokainen. Mitenkö neitokainen sitten päätyikään Andriaanaan ? no, annetaanpa hänen kertoa se itse.

“ Muistan sen päivän, kun olin päättänyt lähteä muualle, kauas pois.. Askeleeni kuljettivat minua kivikkoista polkua eteenpäin ketterästi, ja sulavasti. Pian olin huomannut saapuneeni meren eteen.

Huokaisin,  hengittäen syvään. Suljin ne myrkynvihreät, mantelinmuotoa hipovat silmäni, antaen viileän tuulen hyväillä karheaa, paksua karvaani. Olisiko meren toisella puolella maata, jossa olisi _eloa_ ? en tiennyt, mutta toisaalta.. en välittänytkään. Otin ensimmäisen askeleen kohti merta, sitten toisen.. kolmannen, ja lopulta seisoin kylmässä merivedessä. Murahdin päättäväisenä, lähtien uimaan eteenpäin & eteenpäin. Oli jo myöhä ja ilma ei ollut suopuisa minua kohtaan. Aallot puskivat minua päin.. mutten lannistunut, jatkoin vain uintiani. Parisen tuntia uituani en voinut uskoa silmiäni — silmiini näkyi maata.

Lämmin, Leveä hymy kohosi niille pihkanruskeille suupielilleni, uintitahtini koventuessa. Noin 45 min kuluttua; olin saapunut paikkaan, josta en tiennyt mitään – en edes tienyt oliko siellä elämää. Katsahdin uteliaana ympärilleni, lähtien kulkemaan eteenpäin, kohti tuntematonta.

Niin Tarinani sitten alkoi, täällä – Andriaanassa.